1. |
1. Rutonkantaja
06:02
|
|
||
Löyhkäävän, mätäisen lihan keskellä sykkii sydän kuihtuva
Kerran parantaja kylän suuren, kunnes karkoituksen kirouksen
päällensä langettivat sielun vaihtokaupasta
Nimeä synkkien jumalten toistaa mieli vääristynyt
Rituaali ihmisuhrin rikastama kutsuu henget muinaisten
nuotion loimuun sekoittuu verta, katveessa kuusten jylhien
muodonmuutos syntinen saa alkunsa loisteessa kuun täyden
Lahjana taudin ruumiissaan saa kantaa tuo entinen parantaja ihmisten
Paiseet lihassa, syyhyää limasta
vitsaus noussut jumalten vihasta
aika kuolon armahduksen antajan
nousta esiin. Mustan ruton kantajan
Ryysyinen hahmo kankaisiin kiedottuna kylään vilkkaaseen laahustaa
kansan koolle kutsuu, opetuslapsia heille luvaten parannusta
Lahjansa tartuttaa seuraajiinsa, joukko innokkaita palvojia
Jotka työtänsä jatkavat ahkerasti, kylväen eteenpäin kosketuksen kuoleman
Varoituksen ääntä torvet pauhaa, kaupunkien sulkiessa porttinsa
kulkijoilta tuhansilta, jotka kehossaan kantavat sairautta
Tuoksu palavien, hiiltyneiden ruhojen, nousee joukkohaudoista
Tullut aika ihmisyyden, nyt paholaisen valssia tanssia
Paiseet lihassa, syyhyää limasta
vitsaus noussut jumalten vihasta
aika kuolon armahduksen antajan
nousta esiin. Mustan ruton kantajan
|
||||
2. |
2. Matojen herkkupäivä
04:17
|
|
||
Jäisen tundran hyytävään syleilyyn vaipuu vaeltaja pohjolan
ei jalkansa kohmeiset, varpaat jäiset jaksa painoansa kannattaa
tahdonvoima kantaa kehon kuumeisen ja lumisokean
veri paenneena ruumiista, tunnoton on jälleennäkemisen toivossa
[halki synkän metsämaan juoksi rakkaansa kuolemaan
sudet raadelleet sikiön vatsastaan, on ruho kaunis nyt matojen ruokaa
löysi vaeltaja vaimonsa jäänteet, löysi kallon puhtaaksi kalutun
oli lapsensa syntymättömän rangan korpit nokkineet]
Madoille herkkupäivän tarjoaa tämä ihminen
Nyt madoille herkkupäivän tarjoaa mätä ihminen
kaksi hautaa kuuden jalan syvyistä, jäähän kairasi kohtaloaan kiroten
pienen nyytin varovasti laski kuoppaan kyynelehtien
suudelman viimeisen soi kylmille huulille kuolleen
ja mieli hauras musertuneena päästi rakkaansa matkalle tuoneen
Madoille herkkupäivän tarjoaa tämä ihminen
Nyt madoille herkkupäivän tarjoaa mätä ihminen
|
||||
3. |
3. Ruoto
04:17
|
|
||
Morsioni iholta värin ryösti
routa jäinen ja pureva
Viimeisen hengenvedon käsivarsillain päästi
ruumiinsa kaivettuna jään alta
En hautausta rakkaani ruumiille suonut
kun äänet kaipauksen käskivät
sielullensa ikuisen elämän antaa
muodossa kalman kanteleen
Kallosta kalutusta kantelehen
Jänteistä kielet kireät
äänessään kaipausta tuonelan porteille
ruodostaan soitin pirulle
Sointuja sillä vanhoille jumalille
Balladi väkijuomalle
Poismenneiden henget tuonelasta nouskoon
kun taas vaimo valkoinen vaikeroi
Padassa rautaisessa sielun nektari kiehuu
pitäen pakkasen loitolla
Katkeruus koiruohon lämmittää mieltä
Kanteleen luisen soidessa
ei soisi elävien murehtia ruumista
Kohtaamme tuonelan ilolla
poismenneen muistolle maljan nostamme
Kolpakon väkijuomaa kuolleille
Kallosta kalutusta kantelehen
Jänteistä kielet kireät
äänessään kaipausta tuonelan porteille
ruodostaan soitin pirulle
Sointuja sillä vanhoille jumalille
Balladi väkijuomalle
Poismenneiden henget tuonelasta nouskoon
kun taas vaimo valkoinen vaikeroi
|
||||
4. |
|
|||
Salomaiden orpolapsi yksin vaeltaa suolla
syyttömänä tuomittuna, ilman halua kuolla
noitatyttö, turman tuoja. pahan silmän haltija
uskon sokaisemat vaativat: puhdistettava tulella
Ei haudan lepoon päässyt tuo lapsi heiveröinen
metsän miesten häpäisemänä hänestä tuli henki soiden
sielunsa valo kiihkeästi virvatulena palaa
ikuisen unen syleilyyn mielensä halaa
Virvatulen valo katseesi viettelee
suon syvyyksiin varomattomat kahlitsee
Virvatulen kajo sinut suohon opastaa
märän haudan tukahduttavaan syvyyteen johdattaa
Ikävää ja yksinäisyyttä potee, tuo sielu rauhaton
jospa löytäisi jonkun jakamaan saman kohtalon
öisin metsässä kulkijaa, luoksensa houkuttelee
ehkä joku heistä, vielä suohon astelee
Virvatulen valo katseesi viettelee
suon syvyyksiin varomattomat kahlitsee
Virvatulen kajo sinut suohon opastaa
märän haudan tukahduttavaan syvyyteen johdattaa
Menneisyyden tunteet haalenee, vain viha kirkkaasti palaen
kohden ihmisyyttä joka teki hänestä pilkan enkelten
Kaikuu metsä soinnuista raivon, olkoon vetinen kuolema kohtalo jokaisen
Kostoansa janoten on vievä sielut suohon virvatulen
|
||||
5. |
5. Kaatuneiden muistolle
04:34
|
|
||
Kahden tuhannen miehen voimalla alistettava kansat ikeeseen
Louhikäärmelaivaston valtaisan, miehistönsä kultaa hamuten
nahkavarannot ryövättiin Odinin korppiliput keihäiden varsissa hulmuten
Sotakirveet teroitettuna rynnäten huumaan vereen tahrien
Hämäläisten puolustuksena vähäisen rautaa ja oveluutta
kun muutaman kymmenen joukot upottivat louhikäärmelaivat tulinuolilla
maihinnousu estettynä seipäillä ja rautaketjuilla
Eivät raakalaiset ottaisi maata haltuun maksamatta verellä ja kuolemalla
Kellä oikeus maahan pohjolan
kun korpin miehet kylvävät sarkaa tuonen
Poltetun maan taktiikkaa
kunnian kuolemassa viholliselle suonet
Kärpässienestä juoma raivon. Sen täyttämänä rynnäkkö laivoista
teurastuksen löyhkä leijui vahvana. Haaskoille ruokaa hämeessä
Murtumattoman saarekkeen puolustajat ajoivat vallan anastajat perääntymään
Lähikylien asukkaat maksoivat ryövättynä ja palaen hengellään
Merkkinsä jätetty ylle raiskatun maan
väkisin maattu impi kantaa äpärää valloittajan
Sodan äänten vaietessa kaatuneet lasketaan
tulevat bardit tapahtumista tarinoita kertomaan
Kellä oikeus maahan pohjolan
kun korpin miehet kylvävät sarkaa tuonen
Poltetun maan taktiikkaa
kunnian kuolemassa viholliselle suonet
|
||||
6. |
|
|||
Taakkaansa yksin kantaa
musertaa kaipuu mielen särkyneen
silmäluomensa kylmenneet hellästi suljen
ja silmukka kaulallain kiristyy
Maahan routaiseen, kuuden jalan syvyyteen
kehonsa hennon lasken
murheen alhoon ja synkkyyteen
nyt tunnen kuinka silmukka kiristyy
Jokainen hautaa omansa
vaan kuka hautaa sisältä kuolleen?
Jokainen hautaa omansa
otathan mukaasi matkalle tuoneen
Ei näitä arpia voi peittää
ne sieluun viilletty on syvälle
tahdon kaiken toivon heittää
ja päästää irti
satakieli rakensit maailmani
ja riistit sen käsistäni
viimeinen muisto kasvoistasi
ennenkuin päästän irti
Jokainen hautaa omansa
vaan kuka hautaa sisältä kuolleen?
Jokainen hautaa omansa
otathan mukaasi matkalle tuoneen
|
||||
7. |
7. Revontulet
04:13
|
|
||
Sammuu nuotion loimu
Mukanaan vieden kodan lämmön
Poron taljaan kietoudun tiukemmin
Tunnetko sen luusi hyytävän?
Lapin taivaan kylmyyden
Ei vieraat tänne ole tervetulleita
Pataan joutavat yrttien seuraksi
Selvitä pakko on talven yli
kun nälkä kalvaa sielua ja ruumista
Kiilto silmissä vihreiden liekkien
Kuumuus sydämessä roihuavan palon
kun kirves sieluja korjaa
Alla revontulten loiston
|
Streaming and Download help
If you like Noituma, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp